Olen piikittänyt itseeni adrenaliinia, jotta saisin nukuttua

Adrenaliini eli epinefriini on välittäjäaine ja hormoni, jota yhdessä noradrenaliinin kanssa erittyy suorituskykyä vaativissa stressitilanteissa ja aivan erityisesti osana taistele-pakene-reaktiota. Se nostaa sykettä, verenpainetta ja vireystilaa, laajentaa keuhkoputkia ja valmistaa kehon toimintaan. Käytännössä koko elimistö siirtyy hetkellisesti tilaan, jossa tärkeintä on selviytyminen. Siksi sitä käytetään myös lääketieteessä hätätilanteissa, esimerkiksi vakavassa allergisessa reaktiossa eli anafylaksiassa.

Siksi onkin aika pysäyttävää, että jotkut ihmiset elävät vuosikausia niin, että heidän kehonsa yrittää pitää heitä toimintakykyisenä tämän saman selviytymisjärjestelmän avulla päivästä toiseen. Ja lopulta keho ei pysty enää tuottamaan riittävää adrenaliinimäärää, jolla selviäisi edes arkisesta elämästä.

Omalla kohdallani invalidisoiva hermostonsäätelyhäiriö (ME/CFS) johti tilanteeseen, jossa en pystynyt enää nukkumaan ilman heräilyä 10 minuutin välein. Vasta kun sain käyttööni adrenaliinin, jota piikitin iltaisin ennen nukkumaanmenoa, nukuin, vastoin kaikkea teoriatietoa, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ilman että heräilin jatkuvasti.
Olen kokenut omakohtaisesti ja nähnyt myös työssäni tämän lisäksi niin paljon muitakin hermoston paradokseja, että tiedän, kuinka kaukana todellisuus on siitä yksinkertaistetusta hermostopuheesta, jossa ajatellaan, että ihminen voisi rauhoittaa hermostonsa ja rakentaa säätelykykyä jonkin ulkoisen keinon avulla. Minulle tämä on pelkkä vitsi.

Kun keho elää pitkään kroonisessa stressitilassa, sen toiminta ei enää noudata sitä logiikkaa, jota hyvinvoivassa ja säätelykykyisessä hermostossa nähdään ja jolle nämä "hengitä syvään"-keinot on luotu. Säätelykykyinen hermosto ei edes tarvitse mitään rauhoittelu- tai aktivointikeinoja, koska hermosto kykenee vaihtamaan automaattisesti ja joustavasti tilasta toiseen.

Tämä on yksi syy siihen, miksi niin moni kokee epäonnistuvansa hermostotyössä. Siinä tehdään jonkun toisen ihmisen hermostolle sopivaa työtä, joka ei kohtaa omaa hermostollista realismia.