Olen hermoston toiminnan, kehon fysiologisten reaktioiden, resilienssin ja mindsetin asiantuntija, ja työni ytimessä on ihmisen kyky muutokseen.

Olen kokonaisvaltaisen hermostonsäätelyn pioneeri ja olen perehtynyt yli 14 vuoden ajan hermostoon, hermoston säätelyhäiriöihin (sairastettuani itse invalidisoivasti vuosikausien ajan), sekä mielen ja kehon yhteyteen. Parhaiten minua voisi luonnehtia hermosto- ja mentaalivalmentajaksi.

Olen kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena; en erilaisina osina tai edes osiensa summana. Siksi olen omassa ainutlaatuisessa metodissani yhdistellyt kaikkea sitä valtavaa tietomäärää, jota olen omaksunut poikkitieteellisesti laaja-alaisen kouluttautumiseni avulla viimeisen 20 vuoden aikana.

Hermosto on edelleen yksi vahvimmista erityisosaamisalueistani, mutta se ei ole koskaan ollut koko osaamiseni. Resilienssi, fysiologia, oppiminen, toimijuus ja ympäristön vaikutus ovat olleet osa menetelmääni jo pitkään, vaikka olen puhunut julkisuudessa huomattavasti enemmän hermostosta.

En siis ole siirtymässä hermostotyöstä johonkin uuteen. Tuon nyt näkyväksi enemmän siitä osaamisesta ja ajattelusta, joka on ollut työni taustalla koko ajan.

Vuosien aikana oman työni painopiste on laajentunut hermoston toiminnasta yhä enemmän ihmisen resilienssiin ja muutoskykyyn. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten kestävä muutos muodostuu ja miksi se on huomattavasti monimutkaisempi prosessi kuin yksittäisten keinojen, harjoitusten tai menetelmien perusteella voisi ajatella.

Hermoston ja kehon toiminnan lisäksi työssäni on vahvasti mukana mindset: se, miten ajattelumme ja tapamme tulkita itseämme, toisia ihmisiä ja ympäröivää maailmaa vaikuttavat toimintaamme, valintoihimme ja siihen, mitä pidämme itsellemme mahdollisena. 

Olen rakentanut vuosien aikana oman monitieteisen lähestymistapani, jossa yhdistyvät pitkä kouluttautumiseni, tutkimustieto ja käytännön työstä kertynyt ymmärrys. 

Kutsun muutosmetodiani Adaptiivisen toimijuuden malliksi. Adaptiivisuus tarkoittaa kykyä mukauttaa omaa toimintaa erilaisissa tilanteissa tilanteen edellyttämällä tavalla. Toimijuus puolestaan tarkoittaa sitä, ettei ihminen ole vain automaattisten reaktioidensa, aikaisemmin oppimansa tai olosuhteidensa vietävänä. Adaptiivinen toimijuus yhdistää nämä kaksi.

Tavoitteena ei ole mahdollisimman rauhallinen tai vähän reagoiva ihminen, vaan luoda enemmän vapautta siinä, miten erilaisissa tilanteissa voi toimia ja minkälaisia valintoja omassa elämässään voi tehdä.

Työssäni ei ole koskaan ollut kyse ainoastaan siitä, mikä ihmisen elämässä kaipaa muutosta. Minua kiinnostaa vähintään yhtä paljon se, mitä ihmiselle tulee mahdolliseksi muutoksen myötä.

Kun vanhat reagointi- ja toimintatavat eivät enää rajoita elämää, ihminen voi huomata pystyvänsä tekemään asioita, joita hän ei aikaisemmin pitänyt itselleen mahdollisina. Hän voi tehdä toisenlaisia valintoja, tavoitella enemmän, vaihtaa suuntaa, ottaa riskejä, rakentaa jotakin uutta tai yksinkertaisesti elää omista tarpeistaan ja haluistaan käsin.

Siksi en ajattele muutosta vain ongelmien ratkaisemisena. Parhaimmillaan se laajentaa ihmisen käytettävissä olevia mahdollisuuksia. Moni asiakkaani onkin kuvannut, kuinka mahdollisuuksien maailma avautuu ja tuntuu suorastaan loputtomalta.

Tämä on myös yksi syy siihen, miksi toimijuus on noussut niin keskeiseksi käsitteeksi omassa työssäni. Minulle toimijuus ei tarkoita vain sitä, että ihminen pystyy vaikuttamaan nykyiseen tilanteeseensa. Se tarkoittaa myös sitä, ettei hänen tulevaisuutensa määräydy sen perusteella, mihin hän on tähän asti pystynyt, mitä hän on uskaltanut tai minkälaisena hän on oppinut itseään pitämään.

Haluan työssäni paitsi vähentää sitä, mikä ihmistä rajoittaa, myös mahdollistaa sen, että hänen eteensä voi avautua uusia mahdollisuuksia ja että hän pystyy myös tarttumaan niihin.

Resilienssi on ollut työni ytimessä jo pitkään, vaikka hermosto on saanut viestinnässäni huomattavasti enemmän tilaa. En ajattele resilienssiä vain kykynä sietää vaikeuksia tai palautua niiden jälkeen. Ihminen voi myös muuttua kokemansa seurauksena. Hän voi oppia, rakentaa toisenlaisia toimintapoja, tehdä erilaisia valintoja ja tulla aikaisempaa kykenevämmäksi kohtaamaan epävarmuutta, muutoksia sekä vaikeita tilanteita ja tuntemuksia.

Minua kiinnostaa se, miten ihminen selviytyy siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu, mutta resilienssi ei mielestäni rajaudu pelkkään selviytymiseen. Olennaista on myös se, mitä ihminen oppii ja minkälaisia uusia taitoja hänelle kokemustensa myötä kehittyy.

Työni vaikuttavuus ei synny vain siitä, että olen rakentanut oman syvällisen viitekehykseni tai siitä, että osaan yhdistää laajoja kokonaisuuksia tavalla, joka tuo asiakkaalle täysin uudenlaisen ymmärryksen itsestään ja hermostonsäätelystä.

Se syntyy siitä kokonaisuudesta, miten minä olen tässä työssä ihmisenä ja ammattilaisena läsnä. Asiakkaani kuvaavat toistuvasti sitä, miten turvalliseksi ja kannattelevaksi he kokevat työskentelyn kanssani ja miten erityisen läsnä olen. Olen lempeä ja empaattinen, mutta en väistele vaikeita asioita. En jätä jotakin sanomatta vain siksi, ettei sen kuuleminen olisi mukavaa.

Osaan sanoittaa sen, mitä valmennettava itse ei vielä osaa. Osaan luoda turvallisen tilan, jossa vaikeitakin asioita voi kohdata. Ja ennen kaikkea osaan olla läsnä tavalla, joka mahdollistaa sen, että tapaamisiin voi tulla aidosti omana itsenään. Niin minäkin tulen.

Olen ihminen toiselle ihmiselle. En anna neuvoja ylhäältä alaspäin, vaan kohtaan valmennettavani vertaisina. Siksi tämän työn vaikuttavuus ei ole pelkästään sisällössä. Ei siis pelkästään siinä, että minulla on paljon osaamista, tietoa tai oma metodi, vaan siinä, että minun tapani nähdä, sanoittaa ja kannatella on osa itse työskentelyä.

Valmennukseni arvo ei synny pelkästään harjoituksista tai siitä, kuinka paljon uutta tietoa ja ymmärrystä joku saa. Tämä on myös työni vaikeimmin kopioitava osa. Tulokset eivät synny vain tiedosta, vaan myös siitä, mitä ihmisten välisessä työskentelyssä tapahtuu. Eikä tämä ole pelkästään oma näkemykseni. Työskentelysuhteen merkityksestä muutoksessa on olemassa paljon tutkimustietoa.

En tarjoa kenellekään ihmelääkettä tai ratkaisua sormia napsauttamalla. Muutos vaatii usein aikaa, vaivaa ja pitkäjänteisyyttä. Jos joku väittää sinulle muuta, hän valehtelee tai ei ymmärrä muutosprosesseja syvällisemmin.

Oma sairastumiseni käynnisti aikanaan valtavan tarpeen ymmärtää. Ilman sitä en varmastikaan tekisi tätä työtä tänä päivänä. Sen jälkeen olen yli 14 vuoden ajan perehtynyt ja kouluttautunut, tarkentanut jatkuvasti omaa ajatteluani ja seurannut työssäni hyvin erilaisten ihmisten muutosprosesseja. Olen myös muuttanut omia käsityksiäni lukemattomia kertoja.

Pidän sitä tärkeänä osana asiantuntijuutta. En halua puolustaa jotakin ajatusta siksi, että olen joskus ajatellut niin. Jos uusi tieto, käytännön havainto tai parempi selitys haastaa aikaisemman käsitykseni, haluan tarkastella sitä lisää. Oma menetelmäni ei siksi ole koskaan valmis siinä merkityksessä, ettei se voisi enää tarkentua.

Muutosta ei tarvitse lykätä siihen asti, että alkaa voida huonosti. Päinvastoin moni asia on helpompi ottaa tarkasteluun silloin, kun elämässä on riittävästi vakautta, voimavaroja ja tilaa uuden opettelulle.

Kun ihminen voi hyvin, työskentelyn lähtökohtana ei tarvitse olla ongelman ratkaiseminen. Hän voi vahvistaa resilienssiään, muuttaa sellaisia hermostollisia toimintamalleja, jotka eivät enää palvele häntä, tehdä rohkeampia valintoja, huolehtia terveydestään ja hyvinvoinnistaan tai suunnata energiaansa siihen, mitä haluaa seuraavaksi tehdä.

Hyvä säätely ja resilienssi eivät myöskään vaikuta vain ihmiseen itseensä. Se, miten voimme, reagoimme, toimimme ja olemme suhteessa muihin, vaikuttaa väistämättä myös ympärillämme oleviin ihmisiin, erityisesti omiin lapsiin.

Muotoile hermostosi uudelleen -valmennus on ollut valtavan suuri osa työtäni. Jatkossa tulen soveltamaan osaamistani aikaisempaa laajemmin erilaisiin elämäntilanteisiin, tavoitteisiin ja toimintaympäristöihin. Tulen myös puhumaan enemmän sellaisista aiheista, jotka ovat olleet osa osaamistani ja menetelmääni pitkään, mutta jotka ovat jääneet julkisessa työssäni hermoston varjoon.

Hermosto ei siis ole katoamassa työstäni mihinkään. Sen rinnalta tulee vain näkyviin enemmän siitä, mikä on ollut mukana koko ajan. Minua kiinnostaa loppuviimein se, kuinka paljon ihmisellä on vapautta oman elämänhistoriansa, hermostollisten reaktioidensa ja vakiintuneiden toimintatapojensa keskellä.

Pystyykö hän toimimaan myös toisin?

Pystyykö hän muuttamaan suuntaa, kun vanha ei enää palvele?

Pystyykö hän rakentamaan elämäänsä sen perusteella, mitä hän todella haluaa ja tarvitsee, eikä vain sen perusteella, mihin hän on aikaisemmin oppinut mukautumaan?

Ja mitä kaikkea hänen elämässään voi tulla mahdolliseksi, kun aikaisemmat rajat eivät enää määritä samalla tavalla sitä, mitä hän pitää itselleen mahdollisena?

Olen täällä juuri sinua varten. Mitä ikinä haluatkaan kysyä, laita minulle rohkeasti viestiä ja vastaan sinulle pian.

Täältä löydät lisää tietoa teoreettisesta viitekehyksestäni.

Nähdään pian!

Nata