Olen nähnyt kerta toisensa jälkeen, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa odottamasta ulkoista pelastusta

Siihen liittyy olennaisesti ajatus, joka alkaa toistua; kukaan ei tule tekemään tätä puolestani. Kukaan ei tule pelastamaan minua. Ja se oli myös omassa toipumisessani invalidisoivasta säätelyhäiriöstä kaikkein tärkein oivallus.

Moni meistä on jossain vaiheessa elämää odottanut. Odottanut, että josko se työ muuttuisi siedettävämmäksi. Odottanut, että puoliso tai ystävä muuttuu, että vuorovaikutus olisi parempaa. Odottanut, että alkaa palautua, kunhan stressijakso menee ohi.

Odottaminen on inhimillistä. Kun kapasiteetti on vähissä, mieli etsii helpointa tietä. Se haluaa uskoa, että ratkaisu tulee ulkopuolelta, koska silloin ei tarvitse käyttää enää yhtään enempää voimia mihinkään. Mutta hermostonsäätelyn haasteet eivät katoa siksi, että toivomme sen katoavan.

Se hetki, kun ihminen lakkaa odottamasta, ei tarkoita, että hän alkaa pärjätä yksin. Ennemminkin päinvastoin. Usein se tarkoittaa, että hän alkaa ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toipumisestaan ilman syyllisyyttä. Hän ymmärtää, että mikään ei varsinaisesti ole hänen syytään, mutta hänen on silti tehtävä oma työnsä, jotta hän voisi voida paremmin.

Olen nähnyt, miten paljon asiat muuttuvat, kun ihminen ei enää jää odottamaan parempaa ajankohtaa. Kuulen toistuvasti lauseen "Jos olisin tehnyt tämän aiemmin, niin..." Se ei tule katkeruudesta, vaan oivalluksesta. Siitä, että odottaminen maksoi vuosia. Toivo ulkoisesta pelastuksesta oli niin vahva.

Hermoston näkökulmasta ulkoisen pelastuksen odottaminen on ymmärrettävää. Kun ihminen on pitkään kuormittunut, hänen järjestelmänsä etsii turvaa. Ulkoinen ratkaisu näyttäytyy turvana, koska se ei vaadi lisää ponnistelua. Mutta todellinen säätelykyky ei synny siitä, että joku toinen muuttaa olosuhteet. Se syntyy siitä, että ihminen alkaa rakentaa sisäistä kapasiteettia kohdata olosuhteet.

Se ei tarkoita, että ympäristöllä ei ole väliä. On. Mutta ilman omaa aktiivista suhdetta muutokseen, samat kaavat toistuvat vuodesta toiseen.

Mitä sinä voit tehdä tänään, jotta et ole enää viiden vuoden päästä samassa ja todennäköisesti paljon huonommassa tilanteessa?