Nämä kolme asiaa ennustavat aikalailla satavarmaa onnistumista hermostotyössä

On ollut mielenkiintoista huomata omassa työssäni, että ne tekijät, jotka ennustavat hyvää etenemistä hermoston säätelytyössä, eivät ole mitään erillisiä hermostotaitoja sinänsä, vaan ne ovat samoja perusominaisuuksia, jotka yhdistävät ihmisiä, joita tutkimuskentässä kuvataan resilientteinä. Eli ihmisinä, jotka kykenevät sopeutumaan, vaikka elämässä olisi ollut vaikeita tai traumaattisia kokemuksia.

Nykytiedon mukaan jopa noin kaksi kolmasosaa ihmisistä kuuluu tähän joukkoon, jota aiemmin pidettiin harvinaisina yksilöinä. Kun tätä alkaa tarkastella lähemmin, alkaa näkyä jotain olennaista myös hermostotyön näkökulmasta. Kyse ei ole ensisijaisesti keinoista, vaan tavasta suhtautua todellisuuteen, itseensä ja haasteisiin.

Ensimmäinen näistä on optimismi, mutta ei sellaisena kevyenä "kyllä tämä tästä"-ajatteluna, vaan syvempänä ajatuksena siitä, että asiat ovat ratkaistavissa, että tulevaisuus ei ole lukittu nykyhetken tilanteeseen. Tämä näkyy hermostotyössä hyvin konkreettisesti, koska jos ihminen ei jollain tasolla usko siihen, että muutos on mahdollista, hän ei myöskään pysy motivoituneena hermostotyössään silloin, kun se tuntuu epämukavalta.

Toinen keskeinen tekijä on tapa suhtautua ongelmiin. Ihmiset, jotka etenevät, eivät jää pelkästään ongelman äärelle, vaan heidän ajattelussaan on samanaikaisesti mukana suunta. Realistinen ajatus siitä, että tämä on nyt tilanne ja aion löytää siihen ratkaisun. Olennaista on myös se, että näkee ongelman haasteena. Tämä ei tarkoita, että ratkaisu olisi välttämättä heti selkeänä tiedossa, mutta mieli ei silti jumiudu fokusoitumaan ongelmaan. Vastakohtana on se, jossa kaikki huomio menee ongelman analysointiin ja siitä murehtimiseen, mutta liike eteenpäin puuttuu.

Kolmas tekijä on luottamus omiin kykyihin. Ajatus siitä, että minä voin vaikuttaa tähän jollain tavalla. Hermostotyössä tämä on kriittinen kohta, koska ilman tätä kokemusta työ jää helposti ulkoisten keinojen varaan. Odotetaan, että joku muu ratkaisee, joku menetelmä tai ihmepilleri korjaa tai jokin toinen ihminen hoitaa meidät kuntoon, tulee ja pelastaa meidät.

Nämä ominaisuudet eivät ole jotain, mitä joko on tai ei ole. Ne ovat suuntia, joihin voi kasvaa, mutta se kasvu vaatii sen, että ihminen on valmis astumaan pois pelkästä passiivisesta ymmärtämisestä kohti aktiivista tekemistä, pois pelkästä tilanteen kuvaamisesta ja analysoinnista kohti siihen vaikuttamista.

Hermoston säätelytyössä tämä näkyy hyvin selkeästi. Ne, jotka etenevät, eivät ole niitä, joilla on eniten tietoa tai eniten keinoja, vaan niitä, joiden ajattelussa ja toiminnassa on mukana tämä liike; luottamus siihen, että muutos on mahdollinen, suunta kohti ratkaisua ja kokemus siitä, että minä voin tehdä tälle jotain.

Ja samalla tämä on myös se syy, miksi moni jää paikalleen, vaikka ymmärrystä ja keinovalikoimaa olisi pilvin pimein.

Meillä kaikilla on lähtökohtaisesti olemassa ne kyvyt, joita hermoston säätelytyö vaatii, mutta usein juuri tapa suhtautua itseensä, muutokseen, toimijuuteen ja vastuuseen puuttuu. Se sama ajattelun suunta, joka näkyy resilientteinä kuvatuilla ihmisillä. Ja tämä on myös se asia, jota en valmennuksessa erikseen opeta, koska se ei ole valmennussisältöäni, vaan perusedellytys. Nimittäin ilman sitä tähän työhön ei oikeastaan voi edes lähteä, koska koko prosessi rakentuu sen varaan, että ihminen on halukas näkemään itsensä toimijana, ei pelkästään tilanteensa kokijana ja uhrina.

On kuitenkin olennaista ymmärtää, että vaikka tämä mindset olisi sinussa vahva, se ei itsessään pelasta huonolta hermostotyöltä. Pelkkä optimismi, sinnikkyys tai kyky nähdä haaste mahdollisuutena ei vie eteenpäin, jos tekeminen ei ole linjassa sen kanssa, mitä syvällinen hermostotyö oikeasti vaatii. Moni on hyvin motivoitunut, ajattelee rakentavasti ja suhtautuu tilanteeseensa aktiivisesti, mutta jää silti jumimaan, koska työskentely rakentuu väärille asioille. (Siitä, mitä se "väärä työ" on, voit lukea lisää somestani ja nettisivultani.) Hermosto ei muutu sillä, että tekee paljon, vaan sillä, että tekee oikeita asioita oikeassa järjestyksessä, ja juuri siksi pelkkä hyvä mindset ei riitä.

Ja toisaalta, jos sinulla on nämä ominaisuudet, eli tapa suhtautua muutokseen, jossa näet suunnan, uskot omiin vaikuttamismahdollisuuksiisi ja olet valmis kohtaamaan haasteen, ja tämän päälle teet oikeasti vaikuttavaa, tarkoituksenmukaista hermostotyötä, onnistuminen on aikalailla satavarmaa. Se ei tarkoita, että matka olisi suoraviivainen tai nopea, mutta onnistuminen on silloin käytännössä väistämätöntä, vaikkei edes yrittäisi sitä :D Olen itse tästä malliesimerkki; en yrittänyt edes toipua tai saada hyvää säätelykykyä. Ja moni asiakkaani kuvaa myös ihmeissään, miten muutoksia tapahtuu, vaikkeivat he mielestään ole tehneet ihan hirveästi asioita. Kun ajattelu ja tekeminen ovat linjassa, onnellinen lopputulos on todennäköinen seuraus.