Mistä tiedät, ettet ole hermostosi kanssa menetetty tapaus?

Onko hermostotyö mahdollista myös sinulle? Hell yes.

En kuitenkaan tarkoita, että sinussa olisi jokin ehtymätön voimavara, ei ole. Tai että onnistuminen olisi kiinni tahdonvoimasta, kurinalaisuudesta tai siitä, kuinka hyvin jaksat integroida uusia keinoja arkeesi. Tarkoitan sitä, että hermosto ei ole mikään suljettu järjestelmä, joka olisi kerran muotoutunut lopulliseen tilaansa. Se on elävä, muovautuva ja jatkuvasti ympäristöönsä reagoiva kokonaisuus ja juuri siksi muutos on mahdollinen periaatteessa aivan jokaiselle.

Moni epäilee tätä aivan ymmärrettävästi. Varsinkin silloin, kun takana on vuosia tai vuosikymmeniä kuormitusta, selviytymistä, ylivireyttä, alivireyttä, unettomuutta, kehollisia oireita tai sitä, että oma olo on ollut jo niin pitkään haastava, ettei enää edes muista, miltä tasapaino ja normaali elämä tuntui. Silloin voi alkaa uskoa, että oma tilanne on pysyvä. Että minä nyt vain olen tällainen. Että minun hermostoni on liian herkkä, kuormittunut, jumissa tai vaurioitunut muuttuakseen.

Tässä kohtaa haluan sanoa, että se ei ole totta. Se, että jokin on ollut jotain pitkään, ei tarkoita, että se on sitä ikuisesti. Se, että olet sopeutunut olosuhteisiin, jotka ovat vieneet sinua yhä kauemmas itsestäsi, ei tarkoita, ettet voisi vielä rakentaa jotain toisenlaista. Hermostotyö ei ole vain niille, joilla on valmiiksi hyvät lähtökohdat, energiaa tai hyvä elämäntilanne. (Harva tekee sitä edes näistä lähtökohdista…) Se on mahdollista myös silloin, kun elämä on ollut kuormittavaa, elämänhistoria on ollut raskas tai oma luottamus itseensä on päässyt murenemaan.

Mutta rehellisyyden nimissä se ei tapahdu niin, että etsit lisää tietoa, kokeilet irrallisia keinoja ja toivot, että jokin niistä nyt toisi sen muutoksen. Tai sillä, että siirrät aloittamista jatkuvasti myöhemmäksi. Mañana ei toimi hermostokontekstissa. Kestävää säätelykykyä ei rakenneta ulkoapäin annetulla keinovalikoimalla, vaan sisältäpäin. Siitä että alat ymmärtää omaa hermostollista realismiasi riittävän syvästi.

Jos olet yhä täällä, yhä etsimässä ratkaisua, yhä toivomassa että elämä voisi vielä tuntua toisenlaiselta, niin siinä on jo enemmän mahdollisuutta kuin itse vielä ymmärrätkään. Mutta mitä teet sillä mahdollisuudella?