Miksi on erityisen tärkeää ymmärtää omaa hermostoaan neuroepätyypillisenä?

Neuroepätyypillisyys, kuten ADHD ja autismikirjo, vaikuttaa vahvasti siihen, miten yksilö kokee ja säätelee kuormitusta. Hermosto voi olla erityisen altis ylikuormittumiselle, koska neuroepätyypilliset ihmiset saattavat prosessoida esimerkiksi aistiärsykkeitä ja sosiaalisia tilanteita eri tavoin kuin neurotyypilliset. Tällöin stressi, ympäristön vaatimukset ja jatkuva tarve mukautua voivat johtaa uupumukseen huomattavasti nopeammin ja vaikeammin, kuin neurotyypillisellä ihmisellä.
Neuroepätyypillisellä hermostolla on omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat suoraan jaksamiseen, vireystilojen säätelyyn ja palautumiseen. Kun ihminen ei tunnista tai ymmärrä omaa hermostonsa toimintaa, seurauksena voi olla jatkuva ylikuormitus, uupuminen ja tunne siitä, että jokin on pielessä, vaikka selkeää syytä ei löytyisi. Hermostonsäätelyn ymmärtäminen on avain hermostoystävällisempään elämään, jossa omat tarpeet ja rajoitukset voidaan huomioida ilman itsensä syyllistämistä.
Neuroepätyypillisen ihmisen aivot ja hermosto toimivat eri tavalla
Neuroepätyypillisyys tarkoittaa sitä, että yksilön aivot ja hermosto toimivat eri tavalla kuin neurotyypillisillä ihmisillä. Neuroepätyypillisyys vaikuttaa vahvasti hermostonsäätelyyn, eli siihen, miten keho, hermosto ja mieli reagoivat esimerkiksi ärsykkeisiin, stressiin ja ympäristön muutoksiin. Koska neuroepätyypillinen hermosto voi reagoida voimakkaammin sekä ulkoisiin että sisäisiin ärsykkeisiin, hyvät säätelykeinot ovat elintärkeitä. Hyvän hermostonsäätelyn ohella omien yksilöllisten keinojen etsiminen, löytäminen ja käyttäminen korostuvat entisestään.
Sen sijaan, että yrittäisi sinnitellä neurotyypillisille ihmisille luodussa ja myös heillekin kohtuuttomia vaatimuksia sisältävässä maailmassa, on tärkeää löytää oma vähiten kuormittava tapaa elää täällä. Meillä kaikilla on erilainen stressin ja uupumuksen sietokyky, olimme sitten neurotyypillisiä tai neuroepätyypillisiä, eikä mikään diagnoosi tai sen puute tee meistä vähemmän huonoja ihmisiä, vaikka emme jaksaisi kuten "muut". Jos emme jaksa, silloin emme jaksa. Se ei määrittele meidän arvoamme millään tavalla ja meillä on AINA oikeus lepoon, kun sitä tarvitsemme – ennaltaehkäisevästi tai uupumuksen hoidossa. Myös diagnoosin saaminen ja mahdollinen lääkityskään itsessään eivät poista haasteita. Tarvitset hyvää hermostonsäätelyä joka tapauksessa navigoidaksesi elämässäsi.
Tyypillisimmät haasteet hermostonsäätelyssä
Neuroepätyypillisten ihmisten hermosto saattaa reagoida ympäristöön eri tavoin kuin neurotyypillisillä. Yleisimmät haasteet hermoston säätelyssä liittyvät seuraaviin asioihin
Ylivirittyneisyys – Hermosto voi olla jatkuvasti hälytystilassa, mikä voi aiheuttaa ahdistusta, levottomuutta, univaikeuksia ja ylikuormitusta. Monet neuroepätyypilliset ihmiset ovat erityisen herkkiä aistiärsykkeille, kuten äänille, valolle tai kosketukselle.
Alivirittyneisyys – Toisinaan hermosto toimii päinvastoin ja pysyy matalassa vireystilassa. Tämä voi johtaa keskittymisvaikeuksiin, motivaation puutteeseen ja vaikeuksiin reagoida tilanteisiin nopeasti.
Nopeat vireystilan vaihtelut – Hermostonsäätely voi olla epävakaata, jolloin vireystila muuttuu nopeasti ylivireyden ja alivireyden välillä, mikä voi tehdä arjesta ennakoimatonta ja kuormittavaa.
Haasteet stressinsäätelyssä – Hermoston säätelemättömyys voi vaikeuttaa stressinhallintaa, mikä johtaa herkemmin uupumiseen ja lisääntyneeseen palautumisen tarpeeseen.
Mitä on neuroepätyypillisen ihmisen uupumus?
Moni neuroepätyypillinen ihminen kamppailee jatkuvasti jaksamisensa kanssa ilman, että ymmärtää täysin, mistä kuormitus johtuu. Tämä johtaa helposti siihen, että syytämme itseämme laiskuudesta, saamattomuudesta tai epäonnistumisesta, vaikka todellisuudessa kyse on hermoston ylikuormittumisesta ja luonnollisesta tarpeesta palautua, jota se ei kuitenkaan saa riittävällä tavalla. Neuroepätyypillisyys ei ole vika, vaan erilainen tapa hahmottaa ja kokea maailmaa. Kun opimme tunnistamaan ja ymmärtämään, miten hermostomme toimii, se auttaa ehkäisemään uupumusta ja voimme elää tasapainoisempaa ja palautumista tukevaa elämää ilman jatkuvaa ylikuormitusta.
AD(H)D/autistinen uupumus, kuten mikä tahansa muukin uupumus, johtuu siitä, että voimavarojen ja resurssien kulutus on nopeampaa, kuin mitä ehdimme korvata sitä palautumisella. Tässä vaiheessa esimerkiksi hermosto on hyvin ylikuormittunut ja kaikenlainen informaatio suuntaan ja toiseen kuormittaa entistä enemmän. Jos on aiemmin ollut herkkä esimerkiksi äänille, mutta pärjännyt sen kanssa erilaisin keinoin, nämä keinot eivät tässä kohtaa välttämättä auta enää lainkaan ja jo pelkästään tämä voi saada ihmisen sulkeutumaan omaan kotiinsa. Ulos lähtemisen kynnys voi olla todella suuri, eikä ihminen välttämättä edes tiedä tarkemmin miksi. Me suojelemme itseämme kuormitukselta myös hyvin intuitiivisesti.
ADHD/autistista uupumusta voi olla vaikea tunnistaa
ADHD/autistista uupumusta voi olla vaikea tunnistaa, varsinkin jo ei vielä edes tiedä olevansa neuroepätyypillinen eli tuttavallisemmin nepsy. Nepsyille on tyypillistä myös syytellä itseään omasta uupumuksestaan ja uupumisherkkyydestä, ikäänkuin se olisi oma persoonallisuuden piirre tai varsinkin jotain sellaista, johon itse pitäisi voida vaikuttaa. Nepsyt pyrkivät sopeutumaan ja vievät itsensä ja jaksamisensa usein äärirajoille, jotta täyttäisivät sosiaaliset odotukset. Maailma ja etenkin työelämä on kova aivan jokaiselle, mutta nepsyille se on aivan armoton.
Jos nepsy-uupumus tulkitaan masennuksena, sitä pyritään myös hoitamaan masennuksen kaltaisesti eli aktivoimalla ihmistä, mikä voi ennestään pahentaa uupumusta, koska tuossa tilassa oleva todella tarvitsisi lepoa ja palautumista, ei missään nimessä lisää aktiviteetteja ja aktivoitumista elämäänsä.
Kuten kaikilla muillakin hermostonsäätelyssä, erityisesti nepsy-piirteisenä varhaiset kuormituksen merkkien havainnot ja palautumista vahvistavat teot ovat elintärkeitä. Sitä tukee hyvän hermostonsäätelyn ohella hermostoystävällinen elämäntapa ja hyvät arjen rutiinit. Uupumuksen ehkäisy on monin tavoin helpompaa, kuin uupumuksen hoitaminen.
Kuten missään muussakaan uupumuksessa tai hermostonsäätelyn haasteessa, taustalla tuskin koskaan on vain yhtä syytä, kuten tässä tapauksessa neuroepätyypillisyyttä. Herkkä hermosto ei myöskään yksin aiheuta haasteita, vaan siihen liittyy usein myös esimerkiksi elämästämme löytyviä syitä ja muita taustasyitä, kuten trauma. Onneksi voimme kuitenkin vaikuttaa suurimpaan osaan syistä ja tehdä elämästämme vähemmän kuormittavaa ymmärryksen ja oikeiden valintojen ja tekojen avulla. Kaikki valmennuksessani mukana olevat keinot toimivat ihan yhtä hyvin myös nepsyillä. Moni niistä on jopa ehdoton, jos haluaa saada parempaa hermostonsäätelyä itselleen.
ADHD/Autistinen naamiointi ja sen vaikutus hermostoon
Kun joudumme esittämään jotain muuta kuin olemme, se on hermostollemme huomattava kuormitus; selviytymisfysiologinen taistele-pakene-jähmety-tila. Naamiointi tarkoittaa sitä, että arvioimme jatkuvasti omaa käyttäytymistämme suhteessa neurotyypillisiin ihmisiin ja pyrimme häivyttämään omia AD(H)D/autistisia piirteitämme käyttäytymällä oman todellisen olemuksemme vastaisesti. Pyrimme mukautumaan enemmän toisten ihmisten käyttäytymiseen ja odotuksiin, jotta saisimme paremman yhteyden toisiin ihmisiin. Se on siis aivan lajityypillinen tarve; olla osa ryhmää, koska ilman ryhmää kuolemme. Tai näin meidän hermostomme on ohjelmoitu tulkitsemaan tilanne. Samalla kadotamme oman identiteettimme, tai ainakin osan siitä. Tärkeää olisi, että voisimme vähintäänkin turvalliseksi koettujen ihmisten seurassa pystyä olemaan omia itsejämme ilman naamioita ja rooleja.
Naamiointi tarkoittaa neuroepätyypillisten taipumusta muokata omaa käyttäytymistään neurotyypillisten odotusten mukaiseksi. Tämä voi tarkoittaa mm. sitä, että:
Pakotamme itsemme osallistumaan sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka ne uuvuttaisivat meitä.
Pidämme yllä ylikorostunutta ilmeikkyyttä tai hymyjä, vaikka se tuntuu väkinäiseltä.
Peitämme sensorisia tarpeitamme, kuten tarvetta käyttää kuulokkeita tai pitää taukoja kuormituksesta.
Katsomme toisia silmiin, vaikka se olisi epämukavaa.
Yritämme istua aloillamme, vaikka tarvitsisimme liikettä.
Miksi perinteiset palautumiskeinot eivät välttämättä toimi neuroepätyypillisellä ihmisellä?
Perinteiset palautumiskeinot, kuten lepo ja liikunta, eivät aina riitä neuroepätyypillisen hermoston palautumiseen. Tämä johtuu siitä, että hermosto voi jäädä ylivireystilaan, jolloin rentoutuminen voi olla vaikeaa. Alivireystilassa taas perinteiset aktivoivat keinot eivät välttämättä tuota toivottua tulosta. Palautumiseen tarvitaan yksilöllisiä säätelykeinoja, kuten sensorisen ympäristön optimointia, stimuloivaa liikettä tai erityisiä rentoutumistekniikoita. Kuitenkin kaikista paras keino on parantaa omaa hermostonsäätelyään, mikä jo itsessään vähentää kuormittumista ja lisää palautumista.
Me kaikki olemme yksilöitä ja tarvitsemme yksilöllisiä tapoja edetä, mutta neuroepätyypillinen hermosto on vielä ainutlaatuisempi ja vaatii siksi entistä vahvempaa yksilöllistä lähestymistä. Geneeriset neuvot eivät ole hyödyllisiä. Ymmärtämällä, miten oma hermosto toimii, ja ottamalla käyttöön sopivia keinoja vireystilan säätelyyn, voidaan vähentää uupumusta, kroonista stressiä ja hermostonsäätelyn häiriöitä ja parantaa hyvinvointia huomattavalla tavalla.
Uupumuksen ennaltaehkäisy ja toipumisen avaimet
Koska neuroepätyypillinen hermosto toimii eri tavoin, myös uupumuksen ennaltaehkäisyssä ja toipumisessa on tärkeää huomioida yksilölliset tarpeet. Kun neuroepätyypillinen henkilö oppii tuntemaan oman hermostonsa erityispiirteet ja löytää itselleen sopivat säätelykeinot, uupumuksen ennaltaehkäisy ja toipuminen helpottuvat merkittävästi.
Neuroepätyypillisyys tuo mukanaan omat erityispiirteensä, mutta myös vahvuutensa. Kun hermostonsäätelyn tarpeet tunnistetaan ja niitä tuetaan oikeilla keinoilla, neuroepätyypilliset ihmiset voivat elää tasapainoisempaa ja hyvinvoivampaa elämää ja jopa hyödyntää oman hermostonsa herkkyyttä neurotyypillisiä ihmisiä enemmän omassa palautumisessaan.