Kun sisäinen turva puuttuu, kaikki on aivan hiton raskasta

Kun sisäinen turva puuttuu, arki ja ihmissuhteet alkavat tuntua yllättävän raskaalta. Pienetkin etäisyydet, väärinymmärrykset, viiveet tai toisen ihmisen neutraalit sanat ja valinnat voivat kääntyä mielessä merkiksi jostain paljon suuremmasta, kuten hylkäämisestä, arvottomuudesta tai siitä että minussa on jotain vialla. Asiat, jotka eivät liity meihin henkilökohtaisesti, alkavat tuntua siltä kuin ne kohdistuisivat suoraan meihin ja meidän arvoomme. Ego jää jatkuvaan puolustustilaan, koska turvaa ei ole.

Jokainen tilanne vaatii jatkuvaa sisäistä varmistelua siitä, että olenko turvassa, kelpaanko tai menetänkö jotain, jos teen tämän väärin. Kun sisäinen turva puuttuu, hermosto tekee koko ajan ylitöitä tulkitakseen ympäristöä ja toisia ihmisiä, eikä mikään jää neutraaliksi. Silloin tavallisestakin arjesta tulee selviytymistä.

Silloin on hyvin vaikea seistä omilla jaloillaan suhteessa muihin. On vaikea nähdä toiset vertaisina, vaan ennemmin ylä- tai alapuolellamme. On vaikea aidosti kokea, ettei kaikkien tarvitse pitää minusta. Että se ei ole vaarallista, jos joku ei valitse minua, ymmärrä minua tai seiso puolellani. Ilman sisäistä turvaa ihminen alkaa helposti mukautua, ennakoida, miellyttää, pienentää itseään tai toisaalta suojautua ottamalla etäisyyttä ja kovettamalla itsensä. Hermosto etsii epätoivoisesti keinoa pysyä turvassa.

Sisäinen turva muuttaa tämän dynamiikan. Kun turva ei ole enää toisten reaktioiden, hyväksynnän tai jatkuvan yhteyden varassa, ihminen alkaa kestää elämää sellaisena kuin se on. Silloin pettymykset eivät romahduta identiteettiä. Toisen ihmisen rajat, valinnat tai etäisyys eivät tunnu automaattisesti hylkäämiseltä. Kaikki ei enää käänny itseä vastaan. Kaikki ei ole henkilökohtaista.

Sisäisen turvan myötä miellyttämisen tarve alkaa hellittää, koska oma olemassaolo ei ole jatkuvasti vaakalaudalla. Voi olla oma itsensä, myös keskeneräisenä, eri mieltä olevana ja sellaisena joka ei sovi kaikille. Ja ehkä yksi vapauttavimmista seurauksista on se, että voi elää sen kanssa, että kaikki eivät koskaan tule pitämään sinusta, eikä sen tarvitse tarkoittaa että olisit huono. Sen ei tarvitse tarkoittaa yhtään mitään, koska se ei tarkoita yhtään mitään. Me ei koskaan olla kaikkien pala kakkua.