Kun pysymme samassa tilanteessa, hermostomme jatkaa yhä oppimista ja oppii pysymään entistä paremmin kroonisen stressin tilassa

Yksi erittäin tärkeä näkökulma, josta ei paljon puhuta on tämä: Kun pysymme samassa tilanteessa, hermostomme ei ole neutraalissa tilassa, vaan se jatkaa oppimistaan ja oppii pysymään entistä paremmin kroonisen stressin tilassa.

Meillä on taipumus kysyä itseltämme, mitä muutos maksaa rahassa, ajassa ja vaivassa. Mutta harvemmin pysähdymme katsomaan, mitä maksaa pysyä tässä tilanteessa.

Pysyminen tutussa tilanteessa tuntuu usein turvalliselta, koska se on ennustettavaa. Mutta samalla se on kallista. Sen hinta ei näy pelkästään pankkitilillä, vaan sen lisäksi se näkyy kehossa, mielessä ja elämässä. Se näkyy siinä, että olet jatkuvasti väsynyt ja silti liian kierroksilla palautuaksesi. Siinä, että sinulla on aina jokin pieni kipu, oire tai vaiva. Siinä, että huomaat elämäsi kaventuvan.

Kun pysymme samassa tilanteessa, hermostomme ei ole neutraalissa tilassa, vaan se jatkaa oppimista ja se oppii pysymään entistä paremmin selviytymistilassa. Jokainen päivä, jolloin kuormitus jatkuu, syventää sitä polkua, jolla keho ja mieli ovat jo tottuneet kulkemaan.

Pysyminen ei siis ole paikallaan olemista, vaan liike jatkuu, mutta väärään suuntaan, kohti heikkenevää jaksamista, heikompaa palautumista ja pienempää kapasiteettia kohdata elämä. Elämä on reunalla keikkumista ja auta armias, kun jotain yllättävää tapahtuu. Korttitalo sortuu pahemman kerran.

Paikalleen jääminen maksaa aikaa; se vie sinulta vuosia, joita et voi enää takaisin saada. Se maksaa energiaa; kaikki ne päivät, jolloin sinnittelet ja sopeudut, vaikka syvällä sisimmässäsi tiedät, ettei tämä ole se elämä, jota haluat elää. Se maksaa mahdollisuuksia; asioita, joita et ehkä koskaan tavoita, koska hermostosi estää sinua liikkumasta eteenpäin.

Usein kuvittelemme, että paikallaan pysyminen on neutraali vaihtoehto, mutta se ei ole sitä. Jokainen viikko, jolloin jatkat samaa kuviota, se syventää hermostollista polkua, joka ylläpitää nykyistä tilaasi. Se vahvistaa sitä tapaa, jolla reagoit ja ajattelet, ja voi ajan myötä kaventaa valintakykyäsi entisestään. Kuukausi kuukaudelta sinun on vaikeampaa päästä pois tästä noidankehästä.

Mitä on maksanut, jos viiden vuoden kuluttua huomaat, että olet yhä samassa tilanteessa, mutta yhä uupuneempi, katkerampi ja kauempana todellisesta itsestäsi?