Jos hermosto todella toimisi, kuten teoriat antavat ymmärtää, hermostosi olisi jo säädelty

Ihminen on paljon kompleksisempi, kuin hermostoteoriat antavat ymmärtää.

1. Yksinkertaistaminen on houkuttelevaa
Nykyinen hermostopuhe tiivistää ihmisen usein muutamaan tilaan, reaktioon tai malliin, koska se on ymmärrettävää ja helposti jaettavaa. Ongelma ei ole siinä, että nämä yleistävät mallit ovat olemassa, vaan siinä, että niitä käytetään kuin ne selittäisivät kokonaisuuden ja sen pohjalta on myös kehitelty lukuisia keinoja hermostonsäätelyyn, jotka eivät luonnollisesti voi toimia, koska jo teoria ontuu.

2. Teoria vs todellisuus
Hermostoteoriat ovat karttoja, eivät se maasto, jossa ihminen on. Kartta voi auttaa suunnistamaan, mutta se ei koskaan sisällä kaikkia muuttujia, joita ihmisessä ja todellisessa elämässä on.

3. Ihminen on monitasoinen systeemi
Hermosto ei ole irrallinen järjestelmä, vaan osa kokonaisuutta, johon vaikuttaa samanaikaisesti mm. hormonitoiminta, immuunijärjestelmä, aineenvaihdunta, elämänhistoria, ympäristö ja nykyinen elämäntilanne. Näitä ei voi purkaa yhdeksi selittäväksi tekijäksi ilman, että ymmärrys ja kokonaiskuva vääristyy.

4. Lineaarinen ajattelu ei toimi epälineaarisessa järjestelmässä
Teen X → saan Y-logiikka ei päde, kun kyse on adaptiivisesta systeemistä. Sama keino voi toimia yhtenä päivänä ja olla täysin tehoton tai jopa haitallinen toisena. Jos sinulla ei ole mitään hajua omasta hermostostasi, et koskaan tiedä, mitä kulloinkin pitäisi tehdä.

5. Sama teoria, eri ihminen = täysin eri lopputulos
Kaksi ihmistä voi ymmärtää saman hermostoteorian täydellisesti, mutta toisella tapahtuu muutos ja toisella ei tapahdu mitään. Ero ei ole tiedon ja ymmärryksen määrässä, vaan kokonaisrakenteessa, johon teoriaa sovitetaan.

6. Ymmärryksen kasvu ei tuo hermostollista säätelykykyä
Kompleksisuutta ei ratkaista lisäämällä tietoa yksinkertaistetuista malleista. Se voi jopa lisätä turhautumista, kun mikään ei siirry käytäntöön kestävällä tavalla.

7. Ongelma ei ole, että teet väärin, vaan että yrität ratkaista väärää asiaa
Kun ihminen nähdään liian yksinkertaisesti, myös ratkaisut kohdistuvat liian pinnalliselle tasolle. Silloin muutos jää väliaikaiseksi tai puuttuu kokonaan.

8. Kontrolli vs. mukautuminen
Yksinkertaistetut mallit johtavat usein siihen, että ihminen yrittää säädellä hermostoaan oikein. Tämä ei ole säätelykykyä, vaan yksi muoto selviytymiskeinojen käytöstä. Eli siis niiden selviytymiskeinojen käyttöä, jotka alun perin loivat sinulle hermostollisia haasteita, ja joista nyt yrität päästä eroon… käyttämällä niitä samoja selviytymiskeinoja.

9. Kompleksisuus ei ole ongelma, vaan työskentelyn lähtökohta
Ainakin omassa hermostotyössäni ja jokaisessa vaikuttavassa hermostotyössä. Monen "hermostotyö" loppuu siihen, josta oma työni vasta alkaa. Muutos alkaa vasta, kun ei enää yritä pakottaa itseään sopimaan yleistävään malliin, vaan tutustuu aidosti omaan hermostoonsa ja sen realismiin.